Suolan saannin ja lihavuuden välinen yhteys suomalaisessa aikuisväestössä : FinTerveys 2017 -tutkimuksen tuloksia

Suosituksia suurempi suolan saanti ja lihavuus ovat molemmat merkittäviä terveysriskejä. Runsaan suolan saannin tiedetään kohottavan verenpainetta, lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä sekä altistavan muun muassa vatsasyövälle, osteoporoosille ja munuaisvaurioille. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa aikuisväestölle 5 gramman päivittäistä suolan saannin ylärajaa, mutta lähes kaikissa väestöissä tämä raja ylittyy reilusti. Keskimäärin suolan saannin kehitys on kuitenkin ollut maailmanlaajuisesti laskussa. Samaa ei voida sanoa väestön painokehityksestä, sillä lihavuusepidemia koskettaa jo valtaosaa maailman väestöistä. Suolan saannin ja lihavuuden välillä on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteys, mutta johtopäätökset yhteyden vahvuudesta, annosvasteesta ja syistä ovat epävarmoja. Suola voi toimia itsenäisenä tekijänä ylipainon synnyssä, mutta se voi myös edustaa välillisesti ruokavalion yleistä laatua ja terveellisyyttä. Suolan saannin ja ylipainon välistä yhteyttä ei ole aikaisemmin tutkittu suomalaisilla väestöaineistoilla. Myöskään virtsanäytepitoisuuksia ei ole kahden viimeisen vuosikymmenen aikana hyödynnetty väestön suolan saantia koskevassa seurantatutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suolan saannin yhteyttä ylipainoon ja lihavuuteen sekä keskivartalolihavuuteen hyödyntämällä vuoden 2017 FinTerveys -tutkimuksessa kerättyä aineistoa. FinTerveys 2017 oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suuri väestön terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä kartoittanut tutkimus, jossa 10 000 suomalaista aikuista kutsuttiin laajamittaiseen terveystarkastukseen. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin kahta FinTerveys 2017 -tutkimuksessa käytettyä suolan saannin mittaamisen menetelmää: kertavirtsanäytteitä sekä frekvenssityyppistä ruoankäyttökyselyä (FFQ). Vastemuuttujana käytettiin terveystarkastuksessa mitattua painoindeksiä sekä vyötärönympärystä. Pääanalyysimenetelmänä käytettiin multinomiaalista logistista regressiota, jossa referenssiryhmänä käytettiin vastemuuttujan osalta tavoitetason mukaista BMI- ja vyötärönympärysluokkaa ja selittävän muuttujan osalta suolan saannin alinta kvartiilia. Vakioitu malli altistettiin lopuksi sensitiivisyysanalyyseille, jossa aineistosta poistettiin ensin energian aliraportoijat ja tämän jälkeen vakioitu malli analysoitiin uudelleen. Tutkimustulosten mukaan suolan saannin ja lihavuuden välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys erityisesti naisilla, kun suolan saantia mitattiin FFQ:lla. Iällä ja kokonaisenergiansaannilla vakioidussa mallissa (Malli 2) naisten lihavuuden prevalenssi oli yli 4,5-kertainen suolan saannin ylimmässä kvartiilissa (OR 4,67) verrattuna suolan saannin alimpaan kvartiiliin. Miehillä taas valtaosa tuloksista ei ollut tilastollisesti merkitseviä FFQ:lla mitattuna, mutta ne muuttuivat merkitseviksi, kun suolan saannin mittariksi vaihdettiin virtsanäytteet. Mallissa 2 miesten lihavuuden prevalenssi oli yli 5,5-kertainen suolan saannin ylimmässä kvartiilissa (OR 5,60) alimpaan kvartiiliin verrattuna. Keskivartalolihavuuden osalta korkean riskin keskivartalolihavuuden prevalenssi oli miehillä naisia suurempi suolan saannin ylimmässä kvartiilissa (OR 4,38 vs. 3,13) mallissa 2, kun suolan saantia oli mitattu virtsanäytepitoisuuksista. Tutkimustulokset saattavat viitata siihen, että miehillä ruoankäytön totuudenmukainen itsearviointi voi olla naisia vaikeampaa. Tätä johtopäätöstä tukee myös havainto siitä, että aineistossa energian aliraportoijien osuus oli suurempi miehissä. Erilaisten ruoankäytön tutkimusmenetelmien, kuten itseraportoidun saantitiedon ja saannin biomarkkereiden yhdistäminen samassa tutkimuksessa voi lisätä tutkimuksen luotettavuutta ja edesauttaa uusien yhteyksien löytymistä. Tämä tutkimusaihe on kansanterveydellisesti merkittävä. Suolan saannin ja lihavuuden välisestä biologisista mekanismeista sekä yhteyden kausaalisuudesta tarvitaan lisää laadukasta tutkimustietoa. Tietoa tarvitaan maailmanlaajuisen lihavuusepidemian hallitsemiseen ja runsaan suolan saannin vähentämiseen eri väestöissä. Excess sodium intake and obesity are both significant health risk factors. High sodium intake is known to raise blood pressure, increase the risk of cardiovascular diseases, and increase the incidence of stomach cancer, osteoporosis, and chronic kidney disease. The World Health Organization WHO recommends an upper limit of 5 grams of daily salt intake (≤2 grams of sodium) for the adult population, but the sodium intake far exceeds the recommendation in almost all populations. On average, however, the trend in sodium intake has been decreasing worldwide. This is not the case with overweight and obesity, as the progression of the population's Body Mass Index (BMI) and waist circumference is persistently increasing globally. Previous studies have found an association between sodium intake and obesity, but there is no consensus about the strength, dose response, and causes of the association. Sodium intake can act as an independent factor in the incurrence of obesity, but it can also indirectly represent the general quality and healthiness of the diet. The association between sodium intake and obesity has not previously been studied in Finnish population-based samples. Also, urine samples have not been used in research on the population's salt intake monitoring for the last two decades. In this study, the association between sodium intake, general obesity and central obesity was investigated by utilizing the data collected in the national FinHealth 2017 Study. FinHealth 2017 was a large population-based study designed and conducted by the Finnish Institute for Health and Welfare, in which a sample of 10 000 Finnish adults were invited for a thorough health examination. This study utilized two methods of measuring sodium intake used in the FinHealth 2017 Study: spot urine samples and Food Frequency Questionnaire (FFQ). BMI and waist circumference measured in the health examination were used as outcome variables. Multinomial logistic regression was used as the main analysis method, where BMI and waist circumference group corresponding to the recommended level and the lowest quartile of sodium intake were used as reference groups for outcome and independent variable. Lastly, sensitivity analyses were performed for the fully-adjusted model, where energy under-reporters were first excluded from the analysis and re-analyses were then performed for the fully-adjusted model. According to the research results, there was a statistically significant association between sodium intake and obesity, especially in women, when sodium intake was measured with the FFQ. In the age and energy-adjusted model (Model 2), the prevalence of obesity was more than 4.5-fold (OR 4.67) in the highest quartile of sodium intake in women, compared to the lowest quartile of dietary sodium intake. In men, on the other hand, the majority of the results were not statistically significant when sodium intake was measured with the FFQ. However, results became significant when sodium intake was measured from spot urine samples. In Model 2, the prevalence of obesity in men was more than 5.5-fold (OR 5.60) in the highest quartile of urine sodium concentration, compared to the lowest quartile of urine sodium concentration. As for central body obesity, the prevalence of high-risk waist circumference was higher in men than in women in the highest quartile of sodium intake (OR 4.38 vs. 3.13) in Model 2, when sodium intake was measured from spot urine sample concentrations. These results may suggest that adequate self-assessment of food consumption may be more difficult for men than for women. This conclusion is also supported by the observation that the proportion of energy under-reporters in the data was higher in men. Combining different dietary assessment methods, such as self-report methods and biomarkers of intake, in one study can increase the reliability of the research and promote the discovery of new associations. This study has high public health relevance. More high-quality research is needed on the biological mechanism and causality between sodium intake and obesity. New knowledge in this thematic area is needed to influence the global obesity epidemic and to come up with ways to reduce sodium intake in the population.